Kalle Päätalo: Tammettu virta

Niin pitkä ja verkkainen on virta

Kalle Päätalo: Tammettu virta Gummerus 1972, uudistettu painos 2014, 631 s. 

Iijoki-sarja taittaminen jatkuu!

Kalle Päätalon omaelämäkerrallisten teosten lukemisessa on se hyvä puoli, että lukemisen voi keskeyttää pidemmäksi ajaksi ja jatkaa silti samasta kohdasta, johon edellisellä kerralla oli jäänyt - sen verta verkkaisesti aika tuolla etenee, että muistissa säilyy kutakuinkin tapahtumien kulut.

Sarjan toinen osa alkaa iloisissa merkeissä. Päätalolaisten elämää värittää vahva eteenpäin menemisen eetos: perheenlisäystä tulee, uuden pirtin rakentaminen alkaa, vaikka Herkko suhtautuukin koko projektiin penseästi.

Pelkkää auringon paistetta elo ei kuitenkaan ole, sillä surua ja alakuloa elämään tuo Arvi-sedän jatkuva sairastelu, Herkon äidin, ämmin, kuolema sekä lähimmän naapurin eli Lahtelan emännän menehtyminen. Kallen lähteminen korttipirun kelkkaan rassaa, jos ei vielä perheen taloutta, niin ainakin pojan omatuntoa. 

On lukuisia seikkoja, joita kirjasta voisi halutessaan nostaa esille. Mieleeni tulee esimerkiksi se, kuinka mestarillisesti Päätalo kuvaa pojan maailmaa ja sitä, kuinka kertojan oma perhe vertautuu muihin taivalkoskelaisiin perheisiin. Lukiessa mieleeni nousi monia omia muistoja ajalta, jolloin itse olin noin 9-11-vuotias. Tuossa iässä lapsen viaton, puhdas käsitys maailmasta on vielä tallella. 

Ei nyt pelkkää suitsutusta silti. Ärsyttävin piirre Päätalon kirjoissa on eräänlaisten profetioiden pakonomainen kirjoittaminen rivien väliin tyyliin: "kyllä sinusta vielä kasvaa oikkein hyvä työmies" tai "minulla on semmonen tunne, että en kuole pöllintekkiänä." Myös jatkuva miehisyyden todisteleminen risoo ainakin minua, kun Kalle pyrkii vakuuttamaan toiset siitä, ettei tämä ole mikään "terviisipoika" joksi tuolla seudulla naismaisia miehiä nimiteltiin. Nämä esittämäni "assiit" eivät tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö Iijoki-sarja olisi mielenkiintoista luettavaa, vaikka matka pitkäveteiseltä paikka paikoin tuntuukin.  

Tammetun virran lopussa Päätalojen onni kääntyy Herkon sairastumisen myötä. Iijoki-sarjan seuraava osa,  (Kunnan jauhot) ei nimeä myöten lupaa hyvää. Jään odottamaan jännityksellä, kuinka perheen käy. 

Alla vielä tekemäni "sisällysluettelo":

• ENSIMMÄINEN LUKU: Uuden pirtin hirret (s. 7)
• Ensimmäisen koulutalveni kevät (s. 29)
• Taljakosken sahalla (s. 45)
• Jokijärven alapää (s. 70)
• TOINEN LUKU: Yhteistalous (s. 87)
• ”Pensiinihevonen” valloittaa maantien (s. 100)
• Korttipirun kelkkaan (s. 102)
• Änskällä sahatavaraa (s. 114)
• Lemunaatipyhä (s. 141)
• Konnuntekoaikana (s. 155)
• Ämmiä saattamassa (s. 170)
• KOLMAS LUKU: Nuljuksennaula (s. 181)
• Sorkanporinaa (s. 189)
• Järkyttävien tapahtumien syksy (s. 194)
• Kuusijuhla (s. 207)
• Raskaitten tuntojen joulunseutu (s. 229)
• NELJÄS LUKU: Selkoseen vangittu nero (s. 288)
• Liina luokissa Jaamantietä (s. 299)
• Pidätettynä (s. 316)
• Loukkoon hätääntynyt kortteerimies (s. 342)
• Isojen toiveitten kevät (s. 368)
• VIIDES LUKU: Pelkojen kesä (s. 407)
• Karjalan sivistysseuran kirjasto N:O 5 (s. 420)
• Polkupyörä tulee härilleen (s. 425)
• Salakähmäisiä matkalaisia (s. 439)
• Pää-Ukkeli (s. 462)
• Iso Ruuna (s. 473)
• KUUDES LUKU: Kurinpalautusta (s. 502)
• Nuori tukinajuri (s. 512)
• Uusi pirtti kehille (s. 519)
• Kotiselkosten ulkopuolella (s. 530)
• Ylpeilyn kesä (s. 586)
• Isän pitkä syksy (s. 596)
• Leikittömiä miehiä (s. 610)
• Huonon tuurin pirtti (s. 612)

(Nämä ovat kuvassa näkyvän uuden (2014) painoksen sivunumeroita)