Jouni Hynynen: Kadonnutta tavaraa etsimässä

 

Jouni Hynynen: Kadonnutta tavaraa etsimässä (2018, LIKE, 299 sivua.)

Joulukuun alussa sain koeluettavaksi erään pohjoiskarjalalaisen kirjailijanalun esikoistekeleen. Tuosta innostuneena päätin tutustua minulle hieman vieraaseen hupi/viihdegenreen. En kuitenkaan hankkinut niitä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja, vaan kävin lainaamassa kirjastosta Jouni Hynysen esikoisteoksen Kadonnutta tavaraa etsimässä.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan lauseella: "röyhkeä kujanjuoksu kadotetun nuoruuden kannoilla." Sitä se eittämättä on. "Epätoivoinen kujanjuoksu" kuvaisi vielä paremmin. 

Romaanin päähenkilönä toimii Hynysen jonkinasteinen alter ego nimeltään Jari Koponen. Koponen on keski-ikäinen parin lapsen isä, joka soittaa työkseen Kansanturva-nimisessä yhtyeessä bassoa. Koposella ei kuitenkaan mene kovinkaan hyvin: bändin ura on laskusuuntainen, taloremontti kesken ja alkoholinkäyttö kovaa. Tästä kaikesta ahdistuneena, Koponen päättää ottaa hatkat ja lähteä tien päälle "etsimään itseään", tarkemmin ilmaistuna tekemään oman elämänsä inventaariota. 

Kuljettajaksi Koposelle lähtee luottokuski Suikka sekä pari muuta lappeenrantalaista duunariäijää, Kosander ja Kiitäjä. Kirjan (kaikki) päähenkilöt ovat siis viinaan meneviä keski-ikäisiä miehiä, jotka lähtevät "vähän repimään märkää", kuten asia Jaajo Linnonmaan kielellä ilmastaan. 

”Nyt alkoi juominen, sanoi Jamppa Tuominen." huudahtaa Koponen. Romaani on täynnä tällaisia muka nokkelia kännisutkauksia.  

Ihan ensimmäiseksi porukka suuntaa Vantaalle, josta jatkavat ryyppymatkaa Tampereelle, Turkuun ja lopulta Helsingin kautta takaisin kotikonnuille Lappeenrantaan. Välissä sattuu ja tapahtuu. Koponen koettaa jallittaa vanhoja säätöjään vaihtelevin lopputuloksin. Muut sivuhenkilöt eivät tee muuta kuin juovat viinaa koko romaanin ajan, ja välillä käydään sairaalassa paikattavana hyvinvointivaltion piikkiin. Romaani on täynnä humalaista juoppokohellusta, joka naurattaa harvoin. "Miehen mieli on musta kuin Tero Vaaran alitajunta."

Kirjan henkilöitä yhdistää alaluokkaisuus ja alatyylinen kielenkäyttö. Olleessaan Ylen kulttuurivieraana joulukuussa 2021, Hynynen kertoi, että hänen ´olemustaan leimaa edelleen duunaritausta.´ Kotiteollisuus on duunariväen musiikkia, ja Kadonnutta tavaraa etsimässä on suunnattu samalle kohdeyleisölle kuin Kotiteollisuuden musiikki. En itse lukeudu Kotiteollisuus-faneihin, enkä pidä kirjan alatyylisestä huumorista. Niinpä lukeminen tuntui pitkälti ajanhukalta. Positiivista romaanissa oli kuitenkin hallittu suomen kielen käyttö. Se piti lukuinnon yllä. Myöskään romaanin lyhyys ja helppolukuisuus olivat muita syitä, joiden takia päätin lukea kirjan loppuun. Seuraavaksi jotakin parempaa luettavaksi ja blogattavaksi. 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!