Kalle Päätalo: Täysi tuntiraha

Kurjuuden syvä pääty

Iijokisarjan 4. osa  vuodelta 1974. Julkaisija: Gummerus. 619 sivua.  

Tämä postaus jäi roikkumaan. Luin Täyden tuntirahan jo huhtikuussa, mutta en saanut aikaiseksi blogitekstiä. Lisäksi ongelmia tuotti löytää fyysinen kirja, sillä kirjastoissa ei enää ole vastaavaa Päätalo-rivistöä kuin joskus ennen. Myöskään kirpputoreilla tai kierrätyskeskuksissa en ole nähnyt Iijoki-sarjan alkupään teoksia, vaikka niitä olen koettanut metsästää. Onneksi kirjastojen varausjärjestelmiin voi sentään luottaa. 

Täydessä tuntirahassa pula-aika selkosessa jatkuu ankarampana kuin miesmuistiin. Töitä ei tahdo riittää joka iikalle, ja liksat ovat painuneet alas. Ilonaiheet ovat kerrassaan vähissä.

Kallioniemen pesuetta tämä koettelee sitäkin karummin, sillä perheen pääelättäjä, Herkko, on kirjan alussa yhä piirillä.

Jo edellisessä osassa eli Kunnan jauhoissa esiteltiin lukijoille Taivalkosken kunnan jauholaput ja jauhosäkit. Aikana, jolloin ei tunnettu Kelan toimeentulotukea, saattoi avustuksesta päättää kunnan nimittämä piirimies. Vielä Kunnan jauhoissa se oli erään tyräjärveläisen isännän vastuulla, mutta tähän kirjaan tultaessa lankeaa piirimiehen rooli jokijärveläisen Hiltu-Iikan harteille. Päätalon perheen epäonneksi Hiltu-Iikka on saidampi jakamaan avustussäkkejä.  

Mutta nyt menen asioiden edelle.  

Samoin kuin Kunnan jauhoissa, aloittaa Päätalo tämän kirjan kirkonkyläreissun kuvauksella. Tosin sillä erotuksella, että nyt päähenkilö ei lähde hakemaan isälle lääkettä kirkonkylältä, vaan maksamaan "ränttyjä ja kuolletuksia". Samaan aikaan Riitu ja tyttäret lähtevät kerjuulle lähitaloihin.

Kauaa ei ehdi Iijoessa vesi virrata, kun Hemma yllättäen palaa kotiin piiriltä. Kallen huomio kiinnittyy heti Hemman muuttuneeseen olemukseen: Leuanalus nääveli on poissa! Ei, ei isä muutenkaan vielä ole tervehtynyt, puhuukin edelleen niin oudosti. Kohta alkaa taas horina Taurijais-Herkosta ja Koskis-Jussista, Kalle ajattelee.

Näinhän siinä käy. Hemman ensimmäinen kotiuttaminen ei vielä tuota tulosta. Terveen mieheen sijaan takaisin tulee Riitun mielestä entistäkin hullumpi mies. 

Huolimatta miehen silmin nähden huonosta kunnosta, koetetaan kyläläistenkin toimesta Herkkoa patistella työn syrjään kiinni. "Jos ei työtä tee, niin silloin ei pidä syödäkään", he ajattelevat. "Pehmeisiin keinoihin" ei uskota mielenterveyden hoitotyössä, vaan ainoastaan koviin sellaisiin. 

Koska Herkko kieltäytyy tekemästä työtä, passitetaan tämä työleirille. Ja jotta perheen häpeäkuorma vielä hiukan nousisi, päättää kunta sijoittaa Herkon vaivaistaloon! 

Sillä tavalla sitä kuule sairasta ihmistä parhaiten hoidetaan...

Leipä on niin tiukassa, ettei kaukana ole näiden rankkojen vuosien aikana koko perheen hajottaminen ja Kallioniemen paikan jäädyttäminen. Onneksi kuitenkin kunnasta löytyy viisaita päättäjiä, jotka puoltavat tuen antamista vaikeassa asemassa olevalle perheelle. Päätalojen talouteen tulee myös yksi ruokittava suu lisää, kun Kallen serkku, pikku-Lyyti, muuttaa pirttiin. Kunta maksaa hänestä elatusrahaa, jonka turvin voidaan ostaa ruokaa useammalle suulle. Toisaalta Kalle kykenee onneksi ansaitsemaan markkoja savotoilta, heinäpelloilta, tietyömailta ja polttopuuhommista, ja onhan Kallen pikkuveli, Manne, kova kalamies. Hän nostelee järvestä särvintä pöytään alta aikayksikön. 

Niin sitä vain selvitään pahimman yli.

  

                                                                                        *** 

Kallen teini-ikään sijoittuva Täysi tuntiraha on Iijoki-sarjan tähänastisista romaaneista synkin, karuin ja ahdistavin lukukokemus. Köyhyys ja köyhyyden nostattamasta häpeästä tulee yksi kirjan vahvimmista teemoista. "Kunnanelätti" oli paha haukkumanimitys, joka jätti Kalle Päätalon ikuiset arvet. Jälkeenpäin voi spekuloida myös sillä, olisko Päätalosta tullut kirjailijaa ilman näitä rankkoja aikoja? Köyhyyden jättämästä häpeästä ja alemmuuden tunnosta tuli Päätalolle luova voima, taikinajuuri, jota hän annosteli jokaiseen teokseen - niin kuin Tommi Liimatta asian ilmaisi Suuressa serkkuteoriassaan.  

No, hieman taas opitaan lisää paikallistietoa ja 1930-luvun ajankuvaa. Minulle tuli uutena tietona, että tuohustaminen, tai myöhemmin tuulastaminen, oli laiton kalastusmuoto ainakin selkosissa. Vaikka huumoria tässä kirjassa on vähemmän, on silti muutamia huvittavia kohtauksia, kuten kuuluissa kuvaus Jakista IKL:llän vaalitilaisuudessa. Jakki päättää ryhtyä osoittamaan mieltä äärioikeistolaista ideologiaa vastaan heittäytymällä pitkäkseen kesken palopuheiden. En muista, kuka aikoinaan sanoi, että pahinta, mitä esimerkiksi diktaattorit pelkäävät on naurunalaiseksi joutuminen. Tämän harkitun vittuilun taidon Jaakko Hiltunen osasi. 

Mikko Niskasen ohjaamissa elokuvissa Matti Tuominen antoi kasvot Hiltu-Jakille. Minun on oikeastaan hyvin vaikea lukea Päätalon tekstiä kuvittelematta Hiltu-Jakin rooliin juuri häntä. Yhtä ikonisia ovat myös Martti Kainulaisen esittämä Hermanni Päätalo ja Pirjo Leppäsen Riitu. 

Kirjan lopussa tapahtuu pienoinen ihme: Hermanni osoittaa selkeitä tervehtymisen merkkejä. Työ maistuu taas ja hourailut jäävät pois. Traagisilta tapahtumilta ei kuitenkaan täysin vältytä, sillä Kallen Matti-eno kuolee sydäntautiin sairaalassa. Kalle puolestaan pääsee poikuudesta eräänä sonnien yöksi nimettynä kesäyönä, heiluttuaan ensin Keisarin pelloilla heinäjätkänä. Savoitolla hänestä tulee täyden tuntirahan mies, eli hänelle maksetaan samaa liksaa kuin muillekin jätkille. Myös rippikoulu tulee läpäistyä. Edessä siintä valoisampi tulevaisuus. 

 

Alla kirjan "sisällysluettelo":

·       ENSIMMÄINEN LUKU: ”Räntyt” ja kuoletukset (s. 5)

·       Kerjuulla (s. 16)

·       Kadonnut nääveli  (s. 39)

·       TOINEN LUKU: Murhasuon tarina (s. 53)

·       Päiväyksiä niittysaunan hirteen (s. 56)

·       Valtatie n:o 5 työntyy selkoseen (s. 77)

·       KOLMAS LUKU: ”Pirruisa heittäytyny” (s. 103)

·       Pottujätkänä (s. 117)

·       Mannisen saunalla (s. 129)

·       NELJÄS LUKU: Uusi surkeus (s. 149)

·       Pikku-Lyyti (s.157)

·       Rantemiehenä (s.162) 

·       Ahvenen ruodinnan jatkokurssilla (s. 168)

·       Uuden sävyn kirje (s. 174)

·       Maallisen kunnian hinta (s. 186)

·       VIIDES LUKU: Hevospäiviä kunnalta (s. 190)

·       Yönseutuja Itäpään-Keisarin hovissa (s. 198)

·       Ahoniemen muori (s. 222)

·       Anni, selkosen tyttö (s. 226)

·       Rankalaudat luojan armoille (s. 236)

·       KUUDES LUKU: ”Tenikko mies” (s. 248)

·       Uusi piirimies (s. 258)

·       ”Pöllinmerkihtyssä” (s. 278)

·       IKL:n seurat (s. 290)

·       Jätkien koulu (s. 310)

·       SEITSEMÄS LUKU: Kyrpäluu (s. 325)

·       Luppoilua kalsean talon pirtissä (s. 353)

·       Nuori voima (s. 365)

·       Sivakkalekko (s. 370)

·       Kumiterä räjähtää (s. 374)

·       Opas (s. 387)

·       KAHDEKSAS LUKU: Likahommissa (s. 397)

·       Tiilipoikana (s. 406)

·       Ammattimiehet (s. 412)

·       Aaveauto (s. 414)

·       Hassulla makkaraa (s. 420)

·       Pyhävaatteet (s. 426)

·       Tuskien kuusikymmenkiloinen (s. 434)

·       Rippikoulusyksy (s. 442)

·       Velhonkonsteja (s. 451)

·       YHDEKSÄS LUKU: Jätkä ahtaan edessä (s. 470)

·       Puhdas paita (s. 497)

·       Luihu jätkä (s. 499)

·       Vaivaistalon lumimies (s. 510)

·       Keisarin hevosmies (s. 512)

·       Ruunan kummiksi (s. 526)

·       Karkuri (s. 529)

·       Viikatemies (s. 534)

·       KYMMENES LUKU: Keisarin heinäjätkä (s. 540)

·       Sonnien yö (s. 544)

·       Huono hevosmies (s. 564)

·       Abessinian sodan syksynä (s. 572)

·       Kartanopehtuuri (s. 577)

·       Kalajoen tukinlaskussa (s. 581)

·       Loppuunajettu ihminen (s. 591)

·       Täyden tuntirahan mies (s. 596)

·       Kotona odottaa yllätys (s. 600)

·       Akanottolupa (s. 605)

·       Vaimo lapikkaat kainalossa (s. 611)

(Sivunumerot kuvan kirjasta.)